20.10.2022 14:00 https://www.lansivayla.fi/paakirjoitus-mielipide/5435116
Yksi Suomen suurimmista taloushaasteista on syntyvyyden lasku. Veronmaksajien määrä vähenee, jolloin valtion ja kuntien tulot laskevat.
Tiesitkö, että Espoossa alle kolmevuotiaan varhaiskasvatus maksaa kunnalle noin 18 000 euroa vuodessa? Mikäli täytyy perustaa uusia varhaiskasvatuspaikkoja, maksaa yhden sellaisen perustaminen laskennallisesti 40 000 euroa.
Vastaavasti kotihoidossa olevasta alle kaksi ja puolivuotiaasta lapsesta saa kotihoidontukea 6 271,32–8 600,04 euroa riippuen perheen tuloista. Tähän sisältyy 1 920 euron Espoo-lisä.
Kotihoidossa oleva lapsi tuo siis Espoon kaupungille noin 10 000 euroa säästöä vuodessa. Kuulostaa ihan hyvältä diililtä kaupungin kannalta.
Kaiken järjen mukaan tällainen kulkusuunta tulisi pysäyttää.
Jos kotihoidossa on toinen alle kaksi ja puolivuotias lapsi, säästää Espoo toisen lapsen osalta noin 17 000 euroa, sillä tuet toisen lapsen kohdalla ovat lähes olemattomat. Herää kysymys, eikö Espoo halua kuin yhden lapsen perhettä kohden?
Espoon budjettineuvottelut ovat taas käynnissä, ja valitettavasti jälleen kerran ehdotetaan Espoo-lisän poistamista tai vähintään pienentämistä. Mikäli Espoo-lisä poistettaisiin, on sen laskettu säästävän noin neljä miljoonaa euroa vuodessa, jos yksikään kotihoidossa olleista lapsista ei siirtyisi päiväkotiin muutoksen jälkeen.
Kuvitellaan tilanne, jossa Espoo-lisä lakkautetaan ja esimerkiksi 300 uutta lasta siirtyisikin varhaiskasvatukseen. Tullaan tilanteeseen, jossa pitäisi rakentaa uusia varhaiskasvatustiloja. Tämä kertakustannus olisi 12 miljoonaa euroa.
Eikä sovi unohtaa vuosittaista 3 miljoonan euron lisäkustannusta vahaiskasvatuksen kuluissa. Tämän lisäksi hoitajista on jo nyt huutava pula ja heidän työkuormansa on kestämätön.
Kaiken järjen mukaan tällainen kulkusuunta tulisi pysäyttää. Samalla tulisi perua Espoo-lisän saamiseksi asetettu ehto, jonka mukaan Espoo-lisää saa vain, jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Yksikin lapsi kotihoidossa on selvää säästöä kaupungin kannalta.
Läheinen ja rakastava vanhempi on turvallisin, lapsen kehitystä parhaiten palveleva ja ehdottomasti halvin ratkaisu lasten hoitoon ensimmäisinä vuosina.
Samaan aikaan on ymmärrettävä, että tämä ei sovi kaikille. Loppupeleissä on kyse siitä, että annetaan vanhempien itse päättää, mikä vaihtoehto on heille oikea. Tämä kuitenkin edellyttää reilua taloudellista tukea lasten kotihoitoon.
Mika Poutala (kd.)
Espoo